Uusi kirja suvaitsevaistosta ja arvokonservatiiveista

Olen toimittanut yhdessä kirjailija Joonas Konstigin ja professori Timo Vihavaisen kanssa esseekokoelman Mitä mieltä Suomessa saa olla - Suvaitsevaisto vs. arvokonservatiivit. Voit ostaa kirjan tästä linkistä, kun se tulee painosta maaliskuun lopussa.

Meidän kolmen lisäksi kirjaan ovat kirjoittaneet esseisti Timo Hännikäinen, matemaatikko Jukka Aakula, vaikuttamisviestinnän asiantuntija Heidi Marttila ja sosiologi Erkki Lampén.

Tekijät voi tavata kirjan julkistamistilaisuudessa torstaina 26.3. klo 16-17 kirjakauppa Rosebudissa, Makkaratalossa (Rautatieasemaa vastapäätä), jossa tekijöiden lyhyiden haastatteluiden jälkeen kirjaan etukäteen tutustuneet eduskuntavaaliehdokkaat Tuomas Rantanen (vihr.) ja Wille Rydman (kok.) väittelevät kirjan aiheiden tiimoilta.

Sen jälkeen siirrymme hotelli Tornin O’Malley’s-pubin Loungeen (Yrjönkatu 26), jossa ilta jatkuu vapaamuotoisen seurustelun merkeissä. Kirjan koko kirjoittajakaarti on jotakuinkin paikalla.

Molempiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy ja kaikki ovat sydämellisesti tervetulleita!

Ohessa makusteltavaksi palasia minun kirjoittamastani johdantoluvusta.

Perussuomalaisten gallupkannatus ei ole ainoa arvokonservatismin mittari. Jotain voi päätellä siitäkin, että Keskusta tuplasi kannatuksensa, kun se vaihtoi liberaalin Mari Kiviniemen arvokonservatiivina pidettyyn Juha Sipilään. Tai siitä, että Kokoomus sai kannatuksensa syöksyyn valittuaan puheenjohtajaksi Alexander Stubbin, joka vielä muutama vuosi sitten korosti oman liberaalin oikeistolaisuutensa olevan ihan erilaista kuin perinteinen kotiin, uskontoon ja isänmaahan kiinnittynyt kokoomuslaisuus. Nyt Stubb on kuitenkin toistellut, että hänelle tärkeitä asioita ovat ennen muuta koti, uskonto ja isänmaa. (Kiitämme häntä inspiraatiosta kirjamme väliotsikoinnissa.) 

Vielä pahemmin politiikka meni rikki Ruotsissa vuoden 2014 valtiopäivävaaleissa. Siinä missä Suomen kuuden puolueen sixpack ei saanut hallituskaudellaan aikaan oikein mitään, Ruotsi joutui vaalit voittaneen Sverigedemokraternan eristämiseksi käytännössä luopumaan normaaleista parlamentaarisista pelisäännöistä. 

Aave kummittelee muuallakin Euroopassa, tuo isänmaallinen aave. Skotlanti oli irtautua Englannista 300 vuoden pituisen liiton jälkeen, ja myös Katalonia olisi halunnut äänestää itsenäisyydestään, vaan Madrid esti. Belgia on jo käytännössä hajonnut Valloniaan ja Flanderiin. 

Kreikan ero euroalueesta ei ehkä ole suorastaan todennäköinen, mutta ei se ole enää myöskään ajatus, jota ei voisi ääneen sanoa. Britannian ero koko unionista on mahdollinen. Europarlamenttivaaleissa vuonna 2014 tuli iso jytky, kun eurokriittiset saivat monessa maassa maanvyörymävoiton. 

Arabikevät sai monen naiivin optimistin uskomaan, että islam voi maltillistua ja että arabimaat haluavat harpata liberaalin demokratian suuntaan. Länsi on osaltaan syypää alueen epävakauteen, mutta pahinta ei kaikille ehkä ole edes se, että Libyassa tai Syyriassa väkivaltaisuudet ovat yhä käynnissä. Optimistin maailmankuvalle nujertavinta oli ymmärtää, että heti kun arabit ovat päässeet sotilasdiktaattoreistaan, he haluavatkin lisää – eivätkä suinkaan vähemmän – autoritaarista yhteiskunnallista järjestystä islamilaisen sharia-lainsäädännön muodossa. 

Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen kaltaisten pasifistien usko siihen, ettei voimankäyttö enää kuulu eurooppalaisten valtioiden työkalupakkiin, koki kolauksen, kun Venäjä nappasi Krimin kuin kasakka sen, mikä ei ole kiinni. Ukrainan piti olla ”ihan eri asia kuin Georgian”. Nyt Viron tai Suomen kuulee olevan ihan eri asia kuin Ukrainan. 

Terrori-isku satiirijulkaisu Charlie Hebdon toimitukseen Pariisissa tammikuussa 2015 ja sitä seuranneet reaktiot viimeistään todistivat, että monikulttuurisuutta saarnaavalta suvaitsevaistolta ovat argumentit lopussa. Jos muslimiväestö ei tee mitään, se on todiste siitä, että “islamofobit” ovat väärässä, eikä maahanmuuttopolitiikan tarkistamiseen ole syytä. Kun islamistit sitten tekevät juuri sitä, mistä on varoitettu, se ei olekaan suvaitsevaistolle todiste, vaan nyt heidän suurin huolenaiheensa on, että joku voi saada tästä kimmokkeen maahanmuuttopolitiikan tarkistamiseen. 

Yhteiskunnallista paradigmanmuutosta on vaikea tunnistaa. Aina on vallitsevasta paradigmasta poikkeavia havaintoja ja niitä, jotka kernaasti tulkitsevat heikkoja signaaleja merkiksi jostain maailmanhistorian suuresta käänteestä. Silti asiat jatkuvat useimmiten entiseen malliinsa, eikä todellista käännettä tunnista kuin ehkä vasta jälkikäteen. Kun Hegel sanoi, että Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa, hän tarkoitti, että filosofia ymmärtää aikakauden tarkoituksen ja olemuksen vasta sen lähetessä loppuaan. Näin näyttäisi käyneen jälleen. 

Mikä aikakausi siis on päättynyt, ja mihin aikakauteen olemme siirtymässä? Mitään hyvää nimeä ei ehditty keksiä edes sille noin neljännesvuosisadan mittaiselle ajanjaksolle, joka alkoi kylmän sodan päättyessä ja jonka keskeinen tunnus- merkki oli yletön ihmiskuvaoptimismi itäblokin hajottua lähes täysin rauhanomaisesti. Paremman puuttuessa tuota aikaa voi- nee kutsua kylmän sodan jälkeiseksi ajaksi. 

Vielä vaikeampi on nimetä nyt alkanutta aikakautta. Kylmän sodan jälkeisen ajan jälkeinen aika on kankea termi, mutta tavoittaa ehkä sen, mistä on kyse. Kylmän sodan jälkeisenä aikana syntyi sellainen perusteeton optimismi, jossa kuviteltiin yhdysvaltalaisen historianfilosofi Francis Fukuyaman sanoin historian loppuneen: liberaali demokratia oli voittanut, ja pikku hiljaa kaikki muutkin maat seuraisivat Yhdysvaltoja ja Eurooppaa tuohon ihmiskunnan korkeimpaan kehitysvaiheeseen. 

[...] 

Kylmän sodan jälkeisen optimismin voi kiteyttää John Lennonin kappaleeseen Imagine. Siinähän kehotetaan kuvittelemaan maailmaa ilman taivasta, helvettiä, valtioita, uskontoja, ilman mitään, minkä puolesta tappaa tai kuolla, ilman omai- suutta, ahneutta tai nälkää. Siinä maailmassa vallitsisi ihmisten veljeys ja jakaminen. 

Mutta siinä missä Lennon vuonna 1971 halusi kuvitella tällaisen maailman ja hänen ikäpolvensa lähti sellaista rakentamaan, 1990-luvun lopun arvoliberaalit uskoivat jo elävänsä sellaisessa. Alexander Stubbin kaltaiset oikeistolaiset arvoliberaalit jättivät tosin rimpsusta pois unelman maailmasta ilman yksityisomaisuutta. 

Tähän optimismiin liittyy ylimielinen suhtautumistapa niihin, jotka eivät samaa illuusiota jaa. Esimerkiksi Stubb jakaa ihmiset populistisesti niihin, joiden hän uskoo elävän menneisyydessä, ja niihin, jotka hänen itsensä tavoin ovat jättäneet menneet ajatusluutumat taakseen. Historian ironia on siinä, että nyt juuri arvoliberaalit näyttävät jääneen menneiden ajatusmalliensa vangeiksi. Konservatiivit, jotka ovat koko ajan suhtautuneet epäilevästi sellaisiin utooppisiin hankkeisiin kuin eurofederalismi, monikulttuurisuus ja yksipuolinen aseistariisunta, ovat nyt älyllisesti niskan päällä. 

[...]

Nyt vaikeuksiin joutuneet utooppiset hankkeet ovat peräisin vasemmistolaisilta yliopistokampuksilta etenkin Yhdysvalloista, josta ne ovat levinneet kaikkialle, missä amerikkalaista yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta saa vapaasti ostaa kirjakaupoista. Utopiat ovat törmänneet todellisuuteen suunnilleen samalla tavalla ja tuottaneet vähitellen myös samantyyppisen arvokonservatiivisen vastaliikkeen kaikkialla.

Valkeen oikeus viimeiseen sanaan

Suomen Kuvalehti on saanut JSN:ltä langettavan tuomion korvavalofirma Valkeen kanteluun viime vuonna kirjoittamastani jutusta.

Valkeen toiminta herättää minussa ihailua.

Nykyinen Suomen kansantalouden tila on sellainen, että on annettava suuri kunnianosoitus kaikille toimijoille, jotka pienentävät vaihtotaseen vajetta, eikä Valkee nyt sentään mitään eettisesti erityisen vahingollistakaan tee. Jos ulkomailla riittää höynäytettäviä ihmisiä, mikäs siinä. Kunhan eivät nyt mihinkään vakaviin sairauksiin lähde kallovaloaan markkinoimaan.

En voi myöskään olla tyrmistynyt Julkisen sanan neuvostosta. Sen ratkaisut ovat olleet enemmän tai vähemmän vailla logiikkaa sekä lukijoiden, katselijoiden ja kuuntelijoiden oikeustajun vastaisia niin kauan kuin muistan. JSN:n tasoa voi lähinnä verrata journalismin yleiseen tasoon, joka ei ole kovin korkea.

En ole 20 vuoteen uskonut mihinkään, mitä lehdissä kirjoitetaan, televisiossa näytetään tai radiossa kerrotaan, tarkistamatta itse asian todellista laitaa alkuperäisestä lähteestä. Jos niin posketon valehtelu kuin se, mihin Turun Sanomat syyllistyi väittäessään Helena Erosen ehdottavan ulkomaalaisille hihamerkkejä, ei Julkisen sanan neuvoston mukaan sisältänyt virhettä eikä rikkonut hyvää journalistista tapaa, sitten mikään ei sisällä virhettä eikä riko hyvää journalistista tapaa.

Valkeella on kaksi toimintatapaa suhteessa toimittajiin. Myötäkarvaan pelatessaan he antavat toimittajille hauskoja jutunaiheita. Kritiikitön toimittaja menee helposti halpaan esimerkiksi sillä tavoin, kun jutussani HS:n osalta kirjoitinkin:

Toisessa tutkimuksessa 89 vaikeasta kaamosmasennuksesta kärsivää henkilöä käytti Valkeeta kolmessa satunnaisesti jaetussa ryhmässä. 

Ideana oli verrata 1, 4 ja 9 lumenin annoksia saaneiden ryhmien eroja. Jos eroja ilmenisi, olisi Valkeen terveysväittämä saanut tukea. Jos taas ei, olisi masennusoireiden lieventyminen selitettävissä plasebovaikutuksella. 

Neljän viikon jälkeen 74–79 prosenttia koehenkilöistä ilmoitti kaamosmasennuksen oireiden vähintään puolittuneen. Eri ryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu eroja, joten tulos puhui Valkeeta vastaan. Silti esimerkiksi HS uutisoi tutkimuksen kuin se olisi tukenut terveysväitteitä: ”Toisessa tutkimuksessa selvitettiin valon kirkkautta: yksi, neljä vai yhdeksän lumenia? Kaikki tehosivat.” Jutun otsikko oli: ”Kirkasvalokuulokkeissa on tehoa.”

Toinen tapa on sitten käyttää journalistin ohjeita ja JSN:ää pelotteena niitä toimittajia kohtaan, jotka eivät mene halpaan.

Tämä on mielestäni Valkeen kaikista toimista kaikkein suoraviivaisin huijaus. On tehty tutkimus, jonka study design on edelleen luettavissa ClinicalTrialsista. Kun tulokset eivät vastaa sitä, mitä yhtiö haluaa, esitetäänkin study design toisenlaisena. Kiitokset Skeptics Unitedille linkistä ClinicalTrialsiin. Minulle oli aiemmin Valkeen toimesta kerrottu siitä, että heillä olisi tulossa satunnaistettu lumekontrolloitu tutkimus, joten olin aivan ihmeissäni, kun se sitten uutisoitiinkin kuten muun muassa HS sen uutisoi. ClinicalTrialsista en tiennyt ennen kuin kirjelmöinti Valkeen ja Suomen Kuvalehden välillä alkoi. Kukaan ei ainakaan voi kyseenalaistaa, mitä hypoteesia kyseisessä tutkimuksessa oli tarkoitus testata.

Suomen Kuvalehden ja Valkeen välillä käytiin pitkähköä kirjeenvaihtoa, jota en tässä ilman SK:n päätoimittajan lupaa tietenkään voi avata. Todettakoon sen verran, että minusta päätoimittaja Tapani Ruokanen toimi esimerkillisesti pitäessään kiinni siitä, että jos ja kun jutun faktat olivat kunnossa, ei Valkeelle automaattisesti synny vastineoikeutta. Valkee käyttää journalistien eettistä koodia hyväkseen tavalla, joka ei palvele lukijan etua, ja johon heillä ei kohtuuden nimissä pitäisi olla minkäänlaista oikeutta.

JSN:n perustelut ovat hämmentäviä.

JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava heti tiedotusvälineen verkkosivuilla ja lisäksi julkaisussa, jossa virhe on alun perin ollut. −−  

JO 21: Jos selvästi tunnistettavissa olevan henkilön tai tahon toiminnasta aiotaan esittää tietoja, jotka asettavat tämän erittäin kielteiseen julkisuuteen, kritiikin kohteelle tulee varata tilaisuus esittää oma näkemyksensä jo samassa yhteydessä. 

JO 22: Ellei samanaikainen kuuleminen ole mahdollista, voi erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi joutunutta olla tarpeen kuulla jälkeen päin. Jos näin ei tehdä, hyvään tapaan kuuluu julkaista hänen oma kannanottonsa. 

Suomen Kuvalehti julkaisi tiedesivullaan jutun, jossa todettiin, ettei Valkee-korvavalolaite tehoa kaamosmasennukseen.  Lehti perusteli kantaansa sillä, että ihmisen aivoista ei ole todistetusti löydetty valoon reagoivaa solukkoa sekä heikolla tieteellisellä näytöllä ja sveitsiläisellä tutkimuksella, jossa oli tutkittu valon vaikutusta melatoniinin pitoisuuden nousuun ja vireystilaan. 

Julkisen sanan neuvoston katsoo, että kantelijan edustama yritys joutui artikkelissa erittäin kielteisen julkisuuden kohteeksi. Tämä johtui muun muassa siitä, että yrityksen valmistaman ja markkinoiman laitteen teho kiistettiin jutussa täysin. Lisäksi juttu alkoi asenteellisuuteen viittaavalla maininnalla Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnosta. Yritystä ei kuultu jutussa samanaikaisesti. Asiantuntijoiden käsitykset ja tulkinnat kirkasvalokuuloketta koskevista tutkimuksista ovat hyvin ristiriitaisia ja asiassa etsitään vielä lopullista totuutta. Näistä syistä kantelijalle syntyi neuvoston mielestä oikeus omaan kannanottoon. 

Julkisen sanan neuvoston katsoo, että Suomen Kuvalehti on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa lehdelle huomautuksen.

En ole varma, onko tuo pykälä 20 vihjaamassa siitä, että jutussani olisi ollut asiavirhe ja vieläpä olennainen sellainen. Sellaista siinä ei ollut. EDIT: Varmistin JSN:n esittelijältä, JSN ei ota siihen kantaa.

Kohta 21 journalistin ohjeissa taas ymmärtääkseni on sitä varten, että kritiikin kohteen näkökulma tulee kuulluksi. Tässä tapauksessa kritiikin kohteen näkökulma oli tullut kuulluksi Valkeen omien tutkimusten osalta jo lähtökohtaisesti. Lisäksi Valkeen edustajan tulkinta mainitusta sveitsiläistutkimuksesta oli jutussa mukana.

Journalistin ohjeiden pykälä 22 on tässä sitten se aito ongelma. Valkeella ei ollut mitään järkevää sanottavaa koko juttuun. Valkeen kirjelmöinnissä ja kantelussa käsiteltiin kaikkea mahdollista asian vierestä - kuten sitä, onko jutun kirjoittaja tietoinen siitä että Valkeen laitteella on lupa myydä tuotettaan lääkelaitteena asiaa koskevan direktiivin mukaisesti. Toki on ja tämä oli tiedossa. Se ei kuitenkaan ole todiste siitä, että laitteella on väitettyjä terapeuttisia vaikutuksia.

Monissa lehdissä Valkee on saanut itseä koskevat kriittiset artikkelit vesitettyä sillä, että heitä on todellakin kuultu, tai he ovat saaneet oikeuden omaan kannanottoon myöhemmin. Näissä kannanotoissa on aina sama kaava: ne vievät keskustelua epäolennaisuuksiin, vaihtavat puheenaihetta ja mainostavat tulossa olevia tutkimuksia, joiden pitäisi sitten vakuuttaa lukijat laitteen ja menetelmän vaikuttavuudesta.
JSN:n myötäily on johtanut ja tullee tulevaisuudessakin johtamaan Valkeeta koskevissa jutuissa siihen, että lukijalle jää vaikutelmaksi, että Valkee on joutunut jonkinlaisen mustamaalauksen uhriksi. Tämä ei voi olla Journalistin ohjeiden pykälien 21 ja 22 tarkoitus. Niiden on tarkoitus taata kritiikin kohteen oikeus tulla kuulluksi. Niiden tarkoitus ei kai sentään ole, että kritiikin kohde saisi aina sanoa viimeisen sanan.

Voi myös kysyä, kuinka paljon palstatilaa Valkeelle olisi tullut antaa joko samassa yhteyessä tai myöhemmässä vastineessa. Jos mitään jutussa esitettyä väitettä ei pysty kiistämään, ei kritiikin kohteella pitäisi olla oikeutta jaaritella ummet ja lammet asian vierestä.

Erityisen askarruttavia JSN:n päätöksessä olivat nämä argumentit:

Lisäksi juttu alkoi asenteellisuuteen viittaavalla maininnalla Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnosta. Yritystä ei kuultu jutussa samanaikaisesti. Asiantuntijoiden käsitykset ja tulkinnat kirkasvalokuuloketta koskevista tutkimuksista ovat hyvin ristiriitaisia ja asiassa etsitään vielä lopullista totuutta. 

Onko JSN:llä asiantuntijoita, joiden mukaan käsitykset ja tulkinnat kirkasvalokuuloketta koskevista tutkimuksista ovat ristiriitaisia? Miksei JSN nimeä näitä käyttämiään asiantuntijoita?

Jutun alussa palautin lukijoiden mieleen, että Skepsis ry, jonka hallituksessa ja varsinkin sen tieteellisessä neuvottelukunnassa asiantuntijoita on, oli jo aiemman tutkimusnäytön tai pikemminkin sen puutteen johdosta myöntänyt Valkeelle Huuhaa-palkinnon "ansiokkaasta heikosti tutkitun terveystuotteen markkinoinnista".

Skepsiksen mukaan:

Tehdyt tutkimukset ovat kuitenkin varsin kapea-alaisia sekä koehenkilöiden satunnaistamisen ja sokkouttamisen osalta erittäin puutteellisia. Valkee Oy on lähtenyt markkinoimaan tuotettaan tehokkaana apuna terveyteen ennen kuin väitteiden tueksi on ollut tieteellisesti vakuuttavia tutkimuksia. Tuotetta on markkinoitu myös yli Valviralle rekisteröidyn käyttötarkoituksen muun muassa mielialan vaihteluihin, masennukseen, uniongelmiin sekä lentomatkustajan vuorokausirytmin siirtämiseen. 

Skepsis ei halua estää uusia innovaatioita, mutta niidenkään kohdalla ei markkinointi saa mennä tutkimuksen edelle. Tulosten pitää olla olemassa ennen terveysväitteitä.

En tiedä, miten tämä viittaa asenteellisuuteen. Juttu käsitteli Valkee Oy:n terveysväitteiltä puuttuvaa näyttöä, johon oli jo aiemmin Skepsis ry kiinnittänyt huomiota. Näyttöä tai sen puutetta arvioitiin niin Skepsiksessä kuin minun artikkelissani pelkästään esitettyjen tutkimuksien, ei ennakkoasenteiden valossa. Viittaus Skepsis ry:n Huuhaa-palkintoon toimi tietysti myös lukijaa koukuttavana lähtönä itse juttuun, joka käsitteli sitä, mitä uutta tutkimusnäyttöä korvavaloa koskien on sittemmin esitetty.

Julkisen sanan neuvoston sivuilla ei yleensä juuri tule vierailtua. Nyt sitten sattuneista syistä tuli, ja sieltä löytyi sellainenkin kolumni, jossa elimen puheenjohtaja Risto Uimonen hehkuttaa omaa elintään:

Kansainväliset vertailut osoittavat, että Suomen tiedotusvälineiden itsesääntelyjärjestelmä kuuluu maailman parhaimmistoon. 

Tämä tosiasia kävi ilmi myös Lontoossa 10.6.2014 järjestetyssä seminaarissa, jossa käsiteltiin itsesääntelyn tilaa Britanniassa ja Suomessa.

Brittilehdistön valvontaelin PCC on päätetty lakkauttaa ja korvata uudella, koska se ei pystynyt estämään News of the World -sanomalehden harjoittamaa laajamittaista ja pöyristyttävää puhelinvastaajien salakuuntelua. Kahden vuoden ponnistelut ja erittäin laajamittainen valmistelu eivät ole pystyneet tuottamaan yksimielisyyttä uudesta itsesääntelyelimestä.

Hyvä, että meillä sentään on täällä Suomessa itsesääntelyelin, joka langettaa tuomioita lehdille, joiden uutisissa on olennaisia asiavirheitä!

Komissio ja dataroaming ulkomailla

Euroopan komissio on Talouselämän mukaan ottamassa kovat keinot käyttöön, jotta "soitteleminen ja tekstailu muualla Euroopan unionin alueella on pian muuttumassa aivan samanhintaiseksi kuin kotimaassa".

Kirjoitin aiheesta Helsingin Sanomiin pari vuotta sitten. Silloin nopeat verkkoyhteydet kiinteällä kuukausimaksulla olivat jo yleistyneet mutta datan verkkovierailuhinnat olivat aivan mahdottomia. Tässä asiassa näytti olevan niin kuin Stubb sanoo: missä ongelma, siellä EU.

Silloin sain haastattelemiltani suomalaisilta operaattoreilta sen käsityksen, että ongelmalle on hyvin vaikea tehdä mitään, mutta viranomaisten mukaan komissiolta olisi tulossa esitys ongelman ratkaisemiseksi. Tarkkaa tietoa siitä, miten ongelma ratkaistaisiin, ei ollut, mutta hyviä ideoita oli.

Ajatellaanpa vaikka tilannetta, jossa minä olen suomalaisen operaattorin sim-kortilla juuri laskeutunut Pariisiin. Nykykäytännön mukaan oma operaattorini on tehnyt roaming-sopimuksia ranskalaisten operaattorien kanssa, ja jos data-roaming on päällä, laskutus lähtee sitten pyörimään ja käsittämättömän ylihintaisesta datasta saamansa eurot suomalainen ja ranskalainen operaattori sitten jakaisivat keskenään. Paitsi että en tietystikään käytä dataa niillä hinnoilla ollenkaan.

Hyvä idea oli, että EU-lainsäädäntö pakottaisi tässä tapauksessa ranskalaisoperaattorit kilpailuun, eikä suomalaisella operaattorilla olisi muuta roolia kuin velvollisuus laskuttaa minua ja siirtää rahat ranskalaisoperaattorin tilille. Eli saisin itse valita ranskalaisen operaattorin valikosta, jossa ne tarjoavat vaikka 10 eurolla viikoksi nopeaa dataa, kilpailija 12 eurolla vielä nopeampaa ja paremmalla kattavuudella maaseudulla.

Tämä olisi ollut kilpailuun pakottavaa sääntelyä. Mutta nyt puhutaan selvästikin jostain ihan muusta.

Hesarin mukaan ko­mis­saa­ri Neelie Kross on ot­ta­nut ta­voit­teek­si eu­roop­pa­lai­sen vies­tin­täa­lueen, jos­sa ko­ti­maan­pu­he­lu­jen, verk­ko­vie­rai­lu­pu­he­lu­jen ja EU:n si­säis­ten pu­he­lu­jen hin­ta­erot pois­tu­vat as­teit­tain.

Talouselämän jutussa sanotaan, että EU:n uusi roaming- eli verkkovierailumaksut kieltävän lakipykälän olisi määrä astua voimaan joulukuussa 2015.

Euroopan parlamentin teollisuuskomitea hyväksyi lakiehdotuksen tiistaina. Koko parlamentti äänestää asiasta huhtikuun alussa.

Ollaan siis loppusuoralla. Toivottavasti on valmisteltu hyvin.

EU:n kilpailukomissaari Neelie Kroes on jo pitkään halunnut saada lopun roaming-maksuille, joita hän on luonnehtinut operaattoreiden lypsylehmäksi. 

Muun muassa suomalaisoperaattorit ovat vastustaneet maksujen poistoa. Niiden mukaan muutos nostaisi tietoliikennehintoja kotimaassa, koska ne eivät enää saisi tuloja roaming-maksuista.

Tavoite on tietysti oikea. Onhan aivan järjetöntä, että edes rahalla ei saa ostaa euroliittymää operaattorilta, joka toimisi maanosanlaajuisesti ja tarjoaisi kohtuuhintaisia datayhteyksiä kaikkialla 28 jäsenmaan alueella - jos tässä kerran yritetään olla jonkinlainen Euroopan Yhdysvallat. Mutta elleivät nämä uutiset ole aivan harhaanjohtavasti kirjoitettuja, tässä ei olla pakottamassa operaattoreita kilpailuun, vaan kyse on hintasäännöstelystä.

Talouselämän uutisesta nimittäin saa sellaisen käsityksen, että ulkomailla kaikki on samanhintaista kuin kotimaassa, eli että puheluiden, tekstiviestien ja datan hinta lopulta konvergoituisi Euroopassa.

Hesarin uutisessa lain sisältö sanotaan toisin:

Sen mu­kaan eu­roop­pa­lais­ten ope­raat­to­rei­den pi­täi­si ryh­tyä myy­mään ko­ti­mai­sin hin­noin "koh­tuul­li­nen mää­rä" roa­min­gia eli verk­ko­vie­rai­lu­ja.

Eh­do­tus on so­pi­van väl­jä neu­vot­te­lu­ja var­ten. Tois­tai­sek­si ei ole tar­kem­min mää­ri­tel­ty, mi­tä koh­tuul­li­nen mää­rä voi­si tar­koit­taa, ker­too lii­ken­ne- ja vies­tin­tä­mi­nis­te­riön neu­vot­te­le­va vir­ka­mies Kreetta Simola. 

Se voi tar­koit­taa, et­tä ope­raat­to­ri voi­daan esi­mer­kik­si kuu­kau­den tai vuo­den ai­ka­na vel­voit­taa myy­mään asiak­kaal­le tiet­ty mää­rä pal­ve­lu­ja ko­ti­maan hin­noin.

Tämä kuulostaa taas järkevältä. Ei tässä yhtenäistetä eri maiden hintatasoa, vaan määrätään vain, että suomalaisen operaattorin on myytävä sama tuote samaan hintaan ranskalaiselle turistille, jolla on ranskalainen sim-kortti, kuin suomalaiselle asiakkaalleen.

Toisessa samana päivänä julkaistussa HS:n jutussa todetaan, että

Suo­mes­sa se­kä vi­ra­no­mai­set et­tä ope­raat­to­rit ovat suh­tau­tu­neet epäil­len ko­mis­saa­ri Kros­sin pyr­ki­myk­siin vie­rai­lu­mak­su­jen alen­ta­mi­ses­ta ja pois­ta­mi­ses­ta. 

EPÄI­LY joh­tuu sii­tä, et­tä Suo­mes­sa mat­ka­pu­he­lin­mak­sut ovat EU:n kes­ki­ta­soa ma­ta­lam­mat. On pe­lät­ty ko­ti­mai­seen hin­ta­ta­soon tu­le­van pai­nei­ta, jos hin­to­ja EU-­ta­sol­la yh­te­näis­te­tään. 

Ke­hi­tyk­sen on myös epäil­ty toi­mi­van iso­jen EU:n laa­juis­ten ope­raat­to­rei­den hy­väk­si.

Tästä taas saa sen käsityksen, että hintataso konvergoituu. Mistähän nyt on oikein kyse?

Tietysti kustannukset ovat eri maissa erilaiset. Eihän siinä ole mitään järkeä, että hintojen pitäisi olla samat, vaikka toisessa maassa on halvempi kustannustaso kuin toisessa. Palkkataso on eri maissa erilainen, ja toisissa maissa kattavan verkon rakentaminen on maantieteestä ja asukastiheydestä johtuen kalliimpaa kuin toisissa.

Tietysti joka maassa tulee hintoihin korotuspaineita, jos tämä operaattorien kultakaivos suljetaan. Nyt ne, jotka matkustavat paljon ja joutuvat käyttämään sata- tai tuhatkertaisesti hinnoiteltuja roaming-palveluita, subventoivat niitä kuluttajia, jotka eivät matkusta tai käytä puhelinta matkustaessaan. Se subventio poistuisi, mutta tämän vaikutuksen pitäisi olla samanlainen kaikissa EU-maissa.

On se kumma, kun taloustoimittajat eivät pysty kirjoittamaan näin yksinkertaista uutista niin, että siitä ymmärtäisi, mitä se komissio oikein on esittänyt.

Tiedetoimittajat ja politiikka

Keskustapuoluetta edustava sotahistorioitsija Jussi Jalonen on blogillaan hätääntynyt siitä, että tiedetoimittajat kommentoivat myös poliittisia kysymyksiä.

"Suomalaiset tiedetoimittajat ovat toisinaan intoutuneet esittämään toimenkuvansa varjolla myös poliittisia puheenvuoroja. Yleensä tämä on ollut haitaksi heidän uralleen."

Jalonen viittaa minuun ja kollegaani Jani Kaaroon. En tiedä, onko Kaarolla poliittista kotia, minulla ei ole. Minä olen toki osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun usein kokoomukseen yhdistetyssä Liberassa lähes 15 vuoden tauon jälkeen, mutta siihen Jalonen ei jostain syystä viittaa.

Voin kuvitella, että ideologisesti motivoituneet ihmiset haluaisivat mielellään nähdä, että minulle olisi toimittajan työssäni ollut haittaa siitä, että olen ollut tutkimusnäytön puolella kaikkia ideologisia maailmankuvia vastaan. Näiden ihmisten pettymykseksi todettakoon, että eipä ole toistaiseksi ollut. Toivottavasti kenellekään kollegalleni ei ole seurannut ongelmia sen enempää sananvapauden käytöstä journalistina kuin kansalaisena, vaikka keskustapuoluetta edustava sotahistorioitsija niin toivoisikin.

Vastasin Jaloselle hänen blogillaan seuraavaa (ei vielä julkaistu):

"Räsänen on kommentoinut Hamilon väestötieteellistä kirjoitusta, jossa hän ounastelee Euroopan islamilaisen väestön voimakasta kasvua ja visioi uusien muslimienemmistöisten valtioiden syntymistä Euroopan alueelle."

Räsäsellä on poliittinen agenda, mutta hän "ei ole törmännyt tiedemaailmassa ongelmiin poliittisten mielipiteidensä vuoksi".

http://ylioppilaslehti.fi/2010/09/syksyn-kosmos/

”Antropologi David Graeber on sanonut, että yliopistomaailmassa on ihan sama, mikä poliittinen kanta on, niin kauan kuin se ei liity yliopiston toimintaan.”

Joten suotakoon se sitten myös vasemmistolaisille teoreettisille fyysikoille ja kepulaisille sotahistorioitsijoille. Itselläni on ollut poliittinen sidonnaisuus viimeksi 30.4.1999 (nuorsuomalaiset).

Mitä tulee kirjoitukseeni väestotieteen tutkimuskysymysten noususta uudestaan kiinnostaviksi (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/vaestotieteen_paluu), väitin, ettei "tarvita mitään Eurabia-salaliittoa Euroopan islamilaistamiseksi". Tällaisia salaliittoteoria-olkiukkoja kun on liikkeitä. Esitin väitteeni tueksi tämän argumentin:

"Täysin luonnolliset prosessit voivat johtaa samaan: maahanmuutto islamilaisista maista, muuta väestöä korkeampi syntyvyys, oman uskonnon opettaminen omille lapsille ja erittäin kriittinen suhtautuminen uskonnosta luopumiseen riittävät. Ei-muslimien kääntyminen islamiin saattaa tuoda vielä prosenttiyksikön tai pari lisää."

Onko jollakin esittää argumenttia tätä itsestäänselvyyttä vastaan? Omalla blogillani ei ollut. Sen sijaan huomasin monen kommentaattorin olevan sitä mieltä, että meillä ei suomalaisina tai eurooppalaisina ole mitään oikeutusta estää tällaista muutosta. Siitä keskusteleminen tietysti menee jo politiikan puolelle, joten jätetäänpä se toiseen aikaan ja paikkaan.

"Samaan kategoriaan menee Hamilon uskontopoliittinen kirjoitus, jossa hän peräänkuuluttaa ateisteja suomaan tukensa eri uskonnoille — samalla toki kätevästi määritellen islaminuskon itse asiassa poliittiseksi ideologiaksi."

Tuo "samaan kategoriaan" viitannee siihen, että "tiede ja ideologia menevät kirjoittajalla sekaisin". 

En tiedä, mitä kirjoittaja Jalonen tarkoittaa tässä yhteydessä ideologialla. Minun ideologiani on naturalistinen maailmankatsomus ja liberaali demokratia, kuten varmaankin kirjoituksestani kävi ilmi (http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/uskonnoista_tieteesta_ja_demokratiasta). Uusateistisen ajattelutavan mukaan kaikki uskonnollisuus on näiden arvojen (ideologian, jos niin haluatte) vastaista. Argumentoin kognitiivisen uskontotieteen pohjalta, ettei asia ole näin suoraviivainen. Jotkut uskonnot ovat paremmin, jotkut huonommin yhteensopivia tieteen ja demokratian kanssa, ja on empiirinen kysymys, mitkä tällä mittarilla pärjäävät parhaiten. On vaikea ymmärtää, mikä tässä on niin vaikea ymmärtää.

"Hamilon kuuluisa rasismikirjoitus on omaa luokkaansa. Kuten olen kommenttiosastolla maininnut, niin hän aloittaa moittimalla tämän päivän laadullista tutkimusta jo lähtökohtiensa puolesta"

Lähtökohta tietysti on se, että laadullinen tutkimus ei voi vastata määrällisiin kysymyksiin. Julkisuudessa puhutaan kuitenkin koko ajan määrällisistä kysymyksistä. Onko rasismia nyt enemmän vai vähemmän kuin ennen? Onko Suomessa rasistisia asenteita / käyttäytymistä enemmän vai vähemmän kuin muissa maissa?

" — ja esittää sen jälkeen itse olettamuksia, joiden todentaminen on määrällisen tutkimuksen puitteissa mahdotonta. Miten voidaan tehdä kvantitatiivinen tutkimus, jossa määritetään maahanmuuttajan “töykeys, ärsyttävyys ja uhriutuvuus” sekä näitten ominaisuuksien mahdollinen rooli rasistisen käytöksen provosoijana?"

Se, että tutkija ei mahdollisesti kykene kontrolloimaan jotakin muuttujaa, ei ole minun vikani. Minä kommentoin väittämiä, joiden esittäjä ei kykene kontrolloimaan näitä muuttujia.

"Tuossa A-Talkin televisiolähetyksessä, kirjoituksissaan ja lehtihaastatteluissaan on Hamilo onnistunut myös tuomaan julki kiinnostavalla tavalla ristiriitaisen näkemyksen siitä, miten rasismi on universaali ilmiö ja kuuluu evoluutiopsykologian nojalla ihmisluontoon… mutta jostain kumman syystä, kuten hän tuossa rasismikirjoituksessaan toi julki, sitä ei hänen mielestään esiinny"

Ihmisluontoon kuuluu etnosentrismi, eli se, että useimmat ihmiset intuitiivisesti ovat taipuvaisia ajattelemaan, että oma porukka on arvokkaampi kuin muut.

Siitä ei välttämättä seuraa rasistinen yhteiskunta. On mahdollista sosiaalistaa jokainen sukupolvi uskomaan jokaisen yksilön yhdenvertaisiin oikeuksiin. Todennäköisemmin tämä haaste epäonnistuu kuin onnistuu - ihmiskunnan historian valossa olemme aika paskamainen laji. Mutta niiden harvojen määrällisten tutkimusten valossa, joita on käytettävissä, emme ole tässä asiassa Suomessa onnistuneet ainakaan huonommin kuin muissa länsimaissa.

Lopuksi muutama huomio toimeksiantajistani.

Olen kirjoittanut aloitettuani vapaana toimittajana 2010 Vihreään Lankaan muutaman jutun, jotka sopivat kyseisen lehden linjaan. Eduskuntavaaleissa 2011 parlamentaarisen lehdistötuen perusteena olevat voimasuhteet muuttuivat siten, että Vihreä Lanka joutui ns. kuseen. Sen sijaan Perussuomalainen-lehti sai lisää resursseja. Olen kirjoittanut muutaman ko. lehden linjaan sopivan jutun.

Olen tietysti iloinen siitä, että sotahistorioitsija ei katso tieteen ja ideologian sekoittamiseksi sitä, että kirjoitan Vihreään Lankaan. Tieteellisesti katsottuna hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on perusteltua, sen sijaan rikkidirektiivin tieteelliset perusteet Itämeren alueella olivat huonot.

En ole omista periaatteistani joutunut tinkimään sen enempää kirjoittaessani ilmastodenialismin hulluudesta Vihreässä Langassa kuin kirjoittaessani rikkidirektiivin hulludesta Perussuomalainen-lehdessä. Mutta en voisi kuvitellakaan, että olisin myynyt nämä juttuideat ristikkäin, ilmastodenialismia kritisoivan Perussuomalaiseen, rikkidirektiiviä kritisoivan Vihreään Lankaan.

Sitten vielä ihan pikkaisen terminologista tarkennusta. Sen jutun lajityyppi, jonka kirjoitin Perussuomalainen-lehteen itähelsinkiläisistä maahanmuuttajalähiöistä, ei ole "tutkiva journalismi". Se on reportaasi, reppari (http://yle.fi/vintti/yle.fi/mediakompassi/mediakompassi/7-luokkalaiset/mediataju/kuvien_tulkinta/reportaasi.htm). Jos jutustani ei välittynyt se kokemus, että nämä itähelsinkiläiset lähiöt olivat minunkin mielestä vielä varsin kaukana esimerkiksi Tukholman Rinkebyn tai Malmön Rosengårdin maahanmuuttajalähiöistä, olen toki epäonnistunut. En kylläkään tiedä, miten olisin voinut paremmin onnistua, kun sekä omin että paikallisasiantuntijan (esseisti Timo Hännikäinen) sanoin juttu alleviivasi sitä, että itähelsinkiläisten lähiöiden lapsettomien aikuisten näkökulmasta alueen suurin riesa on edelleen alkoholiongelmainen kantaväestö, ja maahanmuuttoon liityvät kulttuurikonfliktit liittyvät lähinnä lapsiperheiden elämään - varsinkin niiden, joiden lapset ovat kouluiässä.

Ja vielä kollegastani Jani Kaarosta. Hän on toki yhteiskuntafilosofisilta mieltymyksiltään vasemmistolainen - siinä jos minä olen klassinen liberaali - mutta johonkin keskimääräiseen Hesarin toimittajaan verrattuna Kaaro ei ole mitenkään enempää vasemmalla kuin oikealla. Keskimääräisestä suomalaisesta toimittajasta Kaaron erottaa se, että hänen jutuissaan lähdekritiikki on tyypillisesti kunnossa ja faktat pitävät paikkansa (vaikka joskus voisinkin olla asenteesta eri mieltä). Tuosta uusimmasta jutusta en osaa sanoa, koska en ole sitä lehteen tuottanut - niistä, jotka olen Kaarolta vuosia sitten Hesariin ostanut, olen toki vastuussa. 

Skeptikko uudella alustalla

Tämä blogi jatkaa Tiede-lehdessä aloittamaani kaiken huuhaan pilkkaamista. Varsinaista asiaa tulossa taas lähipäivinä.